Muutoksen aika?

 

 

Minulla on ollut enemmän kuin hauskaa vuorotteluvapaani aikana. Tuntuu jo haikealle kirjoittaa näin, siitä huolimatta että töihin on kiva palata ja että elämä jatkuu ihan tavallisessa arjessakin. Tuleehan tätä ikävä - ajan kanssa asioitten organisointia ja touhuamista.

En myönnä erityisemmin oppineeni tai valaistuneeni vapaani aikana. Jotain on sentään 8 kuukauden aikana tapahtunut sekä fyysisellä että henkisellä puolella, ja kirjaan ne tähän alle.

                                                                  -------------------------

Minä olen onnekas, koska minun perheeni on toimiva, rakastettava neljän erilaisen ihmisen yksikkö, joka pitää yhtä, eteen sattuvista haasteista huolimatta.

 

Olen onnekas, koska saan rakastaa juuri tuota omaa, ahkeraa miestäni. Välillä kolahtaa täysin vastakkaisten luonteenpiirteiden vuoksi - mutta enpä jaksaisikaan ihmistä joka olisi kaksoisolentoni. 

 

Olen huomattavasti paremmassa fyysisessä kunnossa kuin vapaani alussa. Tavoitteena on pystyä juoksemaan 10 km, nyt pystyn jo jotenkuten hölkkäämään puolet tuosta määrästä.


9 kiloa keveämpänä, ja mieli levänneenä kohti työelämää. 


Olen  saanut uusia tuttavuuksia. Ensi perjantaina, jos kaikki menee niin kuin on suunniteltu, saamme vieraan Japanista. Ja minä kun tuolla aiemmin blogissani kerroin Japani-kiinnostuksestani! Elämä on kyllä yhtä sattumien summaa!


Olen huomannut olevani kaikesta hajamielisyydestäni huolimatta kuitenkin monen asian junailija ja aikaansaaja. En pelkää haasteita, vaan otan ne vastaan omissa mittasuhteissaan, paisuttelematta liikaa. (Tämän kirjoiten pienellä ettei vallan omakehu haise ;)



Olen onnistunut pitämään kiinni tärkeistä, vanhoista ystävyyssuhteista ja keväälle on luvassa jotain kivaa joka kuukaudelle parhaassa seurassa. 




                                                       ---------------------------------------------------------------

Aika monta tärkeää asiaa, mitä helposti pitää itsestäänselvänä. 

 

 

Laitan tähän alle kuvan lenkkareistani - ostin uudet (sama malli kuin vanhoissa) kun vanhat alkoi olla entiset. En enää päivitä tätä blogiani, koska vapaa on kohta ohi. Kuva niistä saa  motivoida minua jatkossa, eli elämäni ensimmäiset vaan toivottavasti ei viimeiset loppuun käytetyt lenkkarit (siinä meni viisi vuotta näillä liikkumisilla, erittäin karkeasti arvoiden niillä on edetty 3500 km), yläkuvassa nuo uudet ja alakuvasta saa päätellä kummat on ne vanhat:

 

 

 

 

  Kiitos sinulle kun olet lukenut tekstejäni! Lukukertoja on ilahduttavan paljon (1300!) verraten siihen että vain tuttavat ovat (tietääkseni) olleet tietoisia blogistani ja käyneet verkkovieraisilla. 

 

 

Kohti uusia seikkailuja, tämä seikkailu oli vartaansa vailla!