Muutoksen aika?

 

 

Minulla on ollut enemmän kuin hauskaa vuorotteluvapaani aikana. Tuntuu jo haikealle kirjoittaa näin, siitä huolimatta että töihin on kiva palata ja että elämä jatkuu ihan tavallisessa arjessakin. Tuleehan tätä ikävä - ajan kanssa asioitten organisointia ja touhuamista.

En myönnä erityisemmin oppineeni tai valaistuneeni vapaani aikana. Jotain on sentään 8 kuukauden aikana tapahtunut sekä fyysisellä että henkisellä puolella, ja kirjaan ne tähän alle.

                                                                  -------------------------

Minä olen onnekas, koska minun perheeni on toimiva, rakastettava neljän erilaisen ihmisen yksikkö, joka pitää yhtä, eteen sattuvista haasteista huolimatta.

 

Olen onnekas, koska saan rakastaa juuri tuota omaa, ahkeraa miestäni. Välillä kolahtaa täysin vastakkaisten luonteenpiirteiden vuoksi - mutta enpä jaksaisikaan ihmistä joka olisi kaksoisolentoni. 

 

Olen huomattavasti paremmassa fyysisessä kunnossa kuin vapaani alussa. Tavoitteena on pystyä juoksemaan 10 km, nyt pystyn jo jotenkuten hölkkäämään puolet tuosta määrästä.


9 kiloa keveämpänä, ja mieli levänneenä kohti työelämää. 


Olen  saanut uusia tuttavuuksia. Ensi perjantaina, jos kaikki menee niin kuin on suunniteltu, saamme vieraan Japanista. Ja minä kun tuolla aiemmin blogissani kerroin Japani-kiinnostuksestani! Elämä on kyllä yhtä sattumien summaa!


Olen huomannut olevani kaikesta hajamielisyydestäni huolimatta kuitenkin monen asian junailija ja aikaansaaja. En pelkää haasteita, vaan otan ne vastaan omissa mittasuhteissaan, paisuttelematta liikaa. (Tämän kirjoiten pienellä ettei vallan omakehu haise ;)



Olen onnistunut pitämään kiinni tärkeistä, vanhoista ystävyyssuhteista ja keväälle on luvassa jotain kivaa joka kuukaudelle parhaassa seurassa. 




                                                       ---------------------------------------------------------------

Aika monta tärkeää asiaa, mitä helposti pitää itsestäänselvänä. 

 

 

Laitan tähän alle kuvan lenkkareistani - ostin uudet (sama malli kuin vanhoissa) kun vanhat alkoi olla entiset. En enää päivitä tätä blogiani, koska vapaa on kohta ohi. Kuva niistä saa  motivoida minua jatkossa, eli elämäni ensimmäiset vaan toivottavasti ei viimeiset loppuun käytetyt lenkkarit (siinä meni viisi vuotta näillä liikkumisilla, erittäin karkeasti arvoiden niillä on edetty 3500 km), yläkuvassa nuo uudet ja alakuvasta saa päätellä kummat on ne vanhat:

 

 

 

 

  Kiitos sinulle kun olet lukenut tekstejäni! Lukukertoja on ilahduttavan paljon (1300!) verraten siihen että vain tuttavat ovat (tietääkseni) olleet tietoisia blogistani ja käyneet verkkovieraisilla. 

 

 

Kohti uusia seikkailuja, tämä seikkailu oli vartaansa vailla!

 

 

 

 

 

 

 

              HYVÄÄ JOULUA JA ONNEKASTA UUTTA VUOTTA!

Mahdottoman pitkä päivitys vuorotteluvapaan loppumetreillä

Mahdoton pimeys painaa päälle. Nautin kyllä osaltaan kun saa käydä lenkillä pimeässä, mutta turvallisesti, kun valitsee katuvaloitetun reitin. Tänään päätin olla reipas ja hölkätä ennen tyttöjen heräämistä, joten olin lenkillä jo 6.30. Lenkin jälkeen suihkuun, tytöille aamupala ja itsellä kotihommien tekoa ennen heidän kouluunlähtöään. No, reippaus karisi heti kun tytöt lähtivät ovesta ulos. Joo, mua väsyttää tämä vuodenaika, olin sitten töissä tahi en. Havahduin siihen että olin nukahtanut sohvalle pyykkien viikkaamisen jälkeen. En anna väsymykselle periksi, tahti hidastuu muttei lopu, eli en jäänyt tänäänkään sinne sohvan pohjalle. Aluksi tuntui, etten ole tehnyt suunnilleen mitään, mutta olenpa kuitenkin:

.. eli lahjojen paketointia, siemennäkkärin tekoa ekaa kertaa, eilen piparitalkoita, tänään ruokalahjojen paketointia (suklaapopkornia ja marenkeja).


Ja viime viikonlopun kuvia seuraavassa:

Kahdenkeskistä aikaa Helsingissä: Suuri Glögivertailu (minulla tukka kipeä sunnuntaina, myönnetään, vertailtiin n. kuudessa paikassa), Tuomaan markkinoilla Senaatintorilla tunnelmointia, ihana illallinen Juuressa (Suuri Glögivertailu alkoi täältä ;)), katusoittaja joululauluja soittamassa pulloilla. Sunnuntaina perheen kanssa Ikeaan ja Bauhausiin, remontti on vielä vaiheessa ja pahasti, meillä on karsean näköistä, viikonloppuna aherretaan ja toivottavasti saadaan nyt ainakin suurin osa paikoilleen.



Ja vielä viime viikolta:

Paljon hehkutettu Red Velvet-kakku (ihan ok, mutta en tee toiste, tykkään enemmän vaikkapa porkkanakakusta), paperimassakranssi vol 2 (onnistui, kun laitoin sekaan liisteriä, sisään valosarja ja tuli aika kiva!), aikaisemmin tekemäni valo-oksa seinällä.

Niin että voin sanoa taas itselleni: asioita kyllä tapahtuu, ei ole maailmaloppu jos joskus nukahtaa sohvalle kesken pimeintä aikaa, sillä nukahtamisellakin on tarkoituksensa, nimittäin akkujen lataaminen. Tällä hetkellä sisäiset patterini ovat halvinta laatua ja aika lailla kuluneetkin, kun valoistuu, saan ne normi-pirkkalaatua olevat patterini takaisin. Mitenhän jotkut onnistuu muuten pitämään duracellit ladattuina koko ajan..?

ENRIQUEN SEURASSA


(ja muutaman muun) keskiviikkona. Hartwall-areena oli viimeistä penkkiä myöten loppuunmyyty. Oltiin siskojen kanssa hattuhyllyllä, ensimmäisessä rivissä, pleksi tippumissuojana. Istuin tiiviisti koko keikan koska pelotti. Ei liikaa kuitenkaan, keikka oli hyvä ja yleisö me mukaanlukien tunnelmassa tiiviisti mukana. Kuten sisko sanoi, ehkä vähän tuhma, luulisin :). Enrique nimittäin, tai osa sanoituksista.

Torstaina kotiin, päivä meni toipuessa koska olen tosi huono nukkumaan vieraassa paikassa ja oli univelkaa,  ilta otettiin tyttöjen kanssa rennosti pizzaa, sipsiä ja jäätelöä syöden. Ja tänään olo on taas normaali, kyllä yksikin valvottu yö tekee tehtävänsä. Toisaalta taas seuraava yö hyvin nukuttuna sekin tekee ihmeitä.


Selfieistä tuli taas kerran luvattoman huonoja keikalla, niitä ei ole luvassa tähän päivitykseen. Kun yritän hymyillä kuvassa, teen sen aina suu alaspäin. Ehkä näin on tosielämässäkin.. en oikeasti ymmärrä miten onnistun siinä.

Me kovasti ihmeteltiin tuota lippistä. Sitikan logo? Onko se pääsponsori, vai onko Enrique kaljuuntunut koska lippis oli päässä koko ajan, paita kyllä vaihtui välillä? 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

FINAALISSA 




.. Nimittäin minä! Onnellisesti kylläkin. Viikonlopun aherruksen tulos:

Makarin keltaiset tapetit sai kyytiä ja tilalle tuli haapatapetti. Tykkään! Muissa seinissä on valkoinen tapetti, jossa on rapatun näköinen pinta.


Nyt ramaisee hitokseen. Hyvällä tavalla.


Se kranssi ei onnistunut niinkuin Strömsössä, laitan seuraavaan päivitykseen kuvan. Toinen versio onnistui jotenkuten :). Lisäsin selluun liisteriä, ja olipa hieno tunne löytää nukkumaanmennessä sitä sängystäkin, nähtävästi hiuksista kulkeutunut.. Tuli olo että KUKA mun sängyssä on käynyt..


Hannes oli kyllä paras linnan juhlissa! Katsoin hetken aikaa juuri kun häntä haastateltiin, ja oli hän muittenkin sydämiä murskannut, mm. Sofi Oksasen.


Nyt. Minä. Olen. Ansainnut. Kaakaota! (Ja herkkuja.)

PAPERIMASSAKRANSSI

Olen lähdössä teatteriin 3 tunnin päästä. Kasvivärillä hiuksissani on pitkä vaikutusaika, joten sain siksi aikaa idean loistavalle kokeilulle: kokeilen tehdä paperimassakranssin!

Keittiössä on nyt kaksi kulhoa täynnä sellumassaa, ja varoitusteksti niiden vierellä: Ei saa koskea, sellua! Mies saapuu kotiin kun teen lähtöä, joten hän vaikka saattaisi huitaista sellut alas kuvitellen sen olevan riisipuuroa.

Olen kokeillut myös toffeen tekoa (vasemmassa laidassa) ja askarrellut joulukortteja (korttipaja on tuossa taustalla). Sopu sijaa antaa, eikö?

Pohjan tein foliosta, ja ympyrän mallina käytin kakkukuvun alustaa.

Sellu käyttyäytyy eri tavoin kuin opiston kurssilla käyttämäni pellavaselluloosa. Tämä "oikea" koivusellu ei tartu mallin rakentamiseen käytettävään lankaan niin hyvin kuin pellavasellu. Malli rakennetaan niin, että sellumassaan kastetaan lanka, joka on tiukasti vedetty molemmin käsin suoraksi, ja asetetaan sitten mallin päälle. Eli lanka dipataan massaan ilman että lanka on lötkönä missään vaiheessa. 

Päätin ripotella sellua lankojen päällekin, koska sellu ei tosiaankaan tarttunut niin kuin kuvittelin. Jos ja kun saan teokseni nostettua mallin päältä pois sen kuivuttua, teen saman foliomallin päälle vielä toisen samanlaisen puoliskon, yhdistän ne jotenkin niin että sisällä on valosarja (teipillä, sellulla, kuumaliimalla?), ja voila: minulla on uniikki valokranssi. Jos ja kun kaikki menee niin kuin Strömsössä tai Homsössä vai miten se nyt oli..?

RITOLAT

 

Eilen tein varmastikin omat enkat nopeudessa.. sille se ainakin tuntui.. olin lenkillä ennen saunaa, mies ei lähtenyt matkaan joten  ajattelin tehdä pienen pyrähdyksen itsekseni. Oli ihan pimeää, lenkille kun lähdin 19 kieppeillä.Hölkkä menikin ihan mallikkaasti, kunnes välittömästi paikallisen baarin jälkeen kuulin takaani raskaita juoksuaskeleita. Vilkaisin taakse. Perääni oli lähtenyt mies sieltä baarista. Pelästyin hurjasti. Mies huusi näin:" Sie oot niin hyvä veturi että mie juoksen samaa matkaa! Oon saunaan tässä menossa." No sehän hienoa, ajattelin. Se mies juoksi siinä rinnalla ikuisuudelta tuntuvan ajan, mietin siinä hölkötellessä miesten arkoja paikkoja ihan varuiksi. Sitten aloin nostaa vauhtia, jalat tuntuivat vievän eteenpäin ihan itsestään. Ja askeleet kuulosti jäävän taaemmas. Mies ei puhunut siinä yhteisen matkan aikana mitään, mutta kuulin jossain vaiheessa (jo) kaukaa takaa huudon:"Kiitos!", mies oli kääntynyt kotikadulleen. Moikkasin taakse katsomatta, ihan vähän hymyilytti jo, mutta varmuudeksi juoksin suoran loppuun. Kyseessä oli siis ihan harmiton, todennäköisesti perheenisämies, mutta kyllä pimeässä kaikki takaa yllättäen juoksevat, pikkujoulutunnelmaiset  miehet ovat mielestäni jos ei nyt suorastaan pelottavia, niin epäilyttäviä = suhtaudun erittäin varauksella. Ja voi luoja miten kova pulssi mulla oli siinä suoran päässä! Tulipa tehtyä supertehokas intervalli :). 



Kävin ystävän kanssa jouluostoksilla ja syömässä, oli kiva reissu. Mukaan tarttui mm. tämä:

Meni pienempään ehkä täydestä se, että tonttu oli käynyt nakkaamassa oven taakse dvd-levyjä joulun odotusta silmälläpitäen ;).


Huomenna alkaa viimeinen kotikuukausi. Voi kun voisin purkittaa tätä levänneisyyttä ja nauttia siitä tarpeen tullen tulevaisuudessakin! Olen tehnyt tehtävälistan ensi viikolle, itseasiassa ensimmäisen koko vapaani aikana. Olen saanut olla hyvin boheemisti tähän asti, nyt skarppaan pikkuriikkisen.



Ma:muista hieroja klo 10, salille klo 8.45
       haravoi takapiha
       laita myynti-ilmoituksia Tori.fi-sivustolle
       varaa kampaaja
       laita huopapehmusteet keittiön tuoleihin 



Voi tätä elämää, tunnenkohan vaikkapa maaliskuussa mitään muuta kuin ällötystä kun katson näitä velvollisuuksiani? No mie olen nyt, juuri tällä hetkellä se Carpe Diem-tyyppi :D.