SU 24.8.2014
Viikonloppu on mennyt ikkunoita ehostaessa hyvin pitkälti. Juup. Minä en pysty maalaamaan korkealla eli tikkailta käsin, joten nyt on minun huilitauko.
Viikonloppu: pienempi tyttö oli synttäreillä eilen, vein sinne ja hain takaisin. Sitten hän leikki kaverin kanssa muutaman tunnin ja olin siinä saatavilla, maalaushommien äärellä. Tuo vanhempi tyttöni sensijaan oli jo 8.15 lähtenyt juoksulenkille kaverin kanssa, ja 10.30 kaverin äiti soittaa ja kysyy onko tytöt jo tulleet.. ei ollut heillä kännykkää mukana, ja molemmat luultiin että ovat toistensa kotona jo. Kävin auton kanssa katomassa lähimetsän polut josko voipuneet tytöt tulisi siellä vastaan, sainkin sitten soiton tytöltä että on tullut kotiin - oli ollut kaverin mummolla. Kotona syötiin välipalaa ja muistutin kännykän mukana pitämisen tärkeydestä. Luin kirjaa "Disa Hannuntytär" aina kun pidin taukoa maalaamisesta. Illalla katsoin pätkän elokuvasta jonka nimeä en enää muista, selailin lentotarjoushintoja, koska pari tyttöjen reissua on tulossa, ja sitten nukkumaan.
Tämä päivä aika samoja ratoja, paitsi että ihana ystäväni Roomba (robotti-imurimme, luotettava palvelija vuosien ajan) siivoaa makkaria parhaillaan niin jää mulla aikaa olla koneella. Aamulla tein lenkin todetakseni vaan että IHAN hirveetä miten voi vuoden, puolentoista telakalla olo romuttaa kunnon. Pulssi nousee heti 155-169 kun hölkkään. Ärsyttävää. Jos ei minulla olisi hyviä muistikuvia, todistajia ja valokuvia siitä että olen ollut puolimaratonikunnossa, en uskoisi siihen ikuna pystyneeni. Lenkillä oli yllättävän paljon naisia liikkeellä, ja itsekseen niin kuin minäkin. Kaverini joutui perumaan tulonsa joten lähdin yksin.. keli on näin elokuussa oiva ulkoiluun jos ei sada, nytkin pystyi ihan hyvin mennä sortseissa ja teepparissa.
Voi hitti mikä työ tässä vielä onkaan. Siis siinä että pystyn hölkätä pari kilsaa ilman että sydän tulee rinnasta ulos. Toivon siihen pystyväni marras
-joulukuussa kun alan kävellä säännöllisesti. Koska nyt ollaan näköjään siinä pisteessä että en voi noilla sykkeillä vielä hölkätä. No edestään löytää. Todellakin.
On tähän sunnuntaihin vielä mahtunut kaalikeiton keittämistä, päiväteetä suklaalla, "Minä olen Malala"-kirjan aloittamista, tyttöjen leikkien päältä katsomista maalauksen lomassa. Tytöt, vierailijat, on välillä käyneet kotona syömässä ja sitten palanneet tänne leikkimään, eli iloinen nauru on taas raikunut koko päivän täällä. Tykkään. Rakastan tätä arkista sunnuntai-aherrusta ja sitä, että talo on täynnä elämää, näin pitää ollakin kun lapset on pieniä. Nyt kuuluu Robinia taustalla <3. Elämää.
Minulta kysellään mitä teen päivisin/vuorotteluvapaalla, ja tätähän minä teen. En mitään ihmeellistä. Olen ja touhuilen. Huomenna edessä terapialenkki ystävän kanssa, joka on myös päivisin kotona. Ei valittamista.
sunnuntai 24. elokuuta 2014
keskiviikko 20. elokuuta 2014
Kotikosmetiikkaa kokeillen
KE 20.8.2014
Innostuin kokeilemaan karitevoin vaahdottamista (karite ja shea on sama asia, minä tykkään käyttää karite-sanaa, on helpompi suulle sanoa). Lopputulos on ihana, pehmeän kovahko voide sulaa käsiin ja tuoksuu omenalle. Omenantuoksu tulee eteerisestä omena-öljystä. Värjäsin näitä myös mica-väreillä, jotka ovat jauhemaisia luonnonvärejä. Huomenna mennään tyttöjen kanssa 18-vuotiaan tytön ja 6-vuotiaan pojan synttäreille, saat itse arvata kummalle menee lahjaksi karitevoide-purkki ja omenainen huulirasva :).
Mustavalkoinen Huulet-purkki on nuoremman tyttöni custom-made-tuote, toiveitten mukaan tuunattu Carmex-purkista. Ja mitäs muuta.. huulirasva on mehiläisvahapohjainen, lisänä hyväksi kokemiani öljyjä. Tuoksuna omena (ylläripylläri) eteerisen öljyn purkista ja makuöljynä myös - omena. Taustalla näkyy käyttämäni öljyt tai ainakin osa niistä..
Ohjeita löytyy netistä jos valmistus kiinnostaa enemmän. Olen kehitellyt reseptejä pitkin kesää, monesti ne on menneet pieleen - kun kokeilen uutta niin muokkaan hyviksi havaituista ohjeista oman näköisiä. Eli nyt tein tuon karitevoiteen orjallisesti ohjeen mukaan, ensi kerralla uskallan jo säätää jotain omaa mukaan :). Harmittaa jos menee aineita hukkaan siksi että improvisoi kun ei malta ensin opetella.. Niin tuttua mulle.. Nyt pitäis tietysti laittaa kuva voiteesta, miltä se näyttää. No ei tipu, ihan siksi että en ole ottanut kuvaa siitä ja kuvien lataaminen on mulle toooosi hidasta muutenkin. Nyt tähän päivitykseen ei pysty.. mutta mulla on kuva melkein valmiista voiteesta:
Ruoaksi tein panang-currya kanalla, ekaa kertaa ikinä. Eikä viimeiseksi jää, tytöt söi innolla ja varsinkin tuo nuorempi, maha killillään katselee Pikku Kakkosta. Taikkuruokaa täytyy opetella tekemään enemmän. Täytyy etsiä joku hyvä katkarapuresepti.. nyt on kaapissa kalakastikkeet ja muut. Piti tämäkin mainita kun monesti sitä on niin kaavoihin kangistunut, ruoka-asioissakin.
Jepjep. Nyt lahjoja pakkaamaan!
 | ||||||
| Eilisen tuotoksia - kaikissa purkeissa sama sisältö eli karitevoipohjainen yleisvoide |
 | ||
| Tässä tämän päivän aikaansaannokset eli kaikissa purkeissa omenainen huulirasva |
Mustavalkoinen Huulet-purkki on nuoremman tyttöni custom-made-tuote, toiveitten mukaan tuunattu Carmex-purkista. Ja mitäs muuta.. huulirasva on mehiläisvahapohjainen, lisänä hyväksi kokemiani öljyjä. Tuoksuna omena (ylläripylläri) eteerisen öljyn purkista ja makuöljynä myös - omena. Taustalla näkyy käyttämäni öljyt tai ainakin osa niistä..
Ohjeita löytyy netistä jos valmistus kiinnostaa enemmän. Olen kehitellyt reseptejä pitkin kesää, monesti ne on menneet pieleen - kun kokeilen uutta niin muokkaan hyviksi havaituista ohjeista oman näköisiä. Eli nyt tein tuon karitevoiteen orjallisesti ohjeen mukaan, ensi kerralla uskallan jo säätää jotain omaa mukaan :). Harmittaa jos menee aineita hukkaan siksi että improvisoi kun ei malta ensin opetella.. Niin tuttua mulle.. Nyt pitäis tietysti laittaa kuva voiteesta, miltä se näyttää. No ei tipu, ihan siksi että en ole ottanut kuvaa siitä ja kuvien lataaminen on mulle toooosi hidasta muutenkin. Nyt tähän päivitykseen ei pysty.. mutta mulla on kuva melkein valmiista voiteesta:
 | ||
| Näyttää ihan kermavaahdolta! |
Ruoaksi tein panang-currya kanalla, ekaa kertaa ikinä. Eikä viimeiseksi jää, tytöt söi innolla ja varsinkin tuo nuorempi, maha killillään katselee Pikku Kakkosta. Taikkuruokaa täytyy opetella tekemään enemmän. Täytyy etsiä joku hyvä katkarapuresepti.. nyt on kaapissa kalakastikkeet ja muut. Piti tämäkin mainita kun monesti sitä on niin kaavoihin kangistunut, ruoka-asioissakin.
Jepjep. Nyt lahjoja pakkaamaan!
perjantai 15. elokuuta 2014
Häkeltynyt!
Pe 15.8.2014
Ai häkeltynyt mistä?
No siitä kun kävin katsomassa lukijatilastojani. Olen seurannut niitä aina välillä. Joku muukin kuin äiti käy lukemassa jorinoitani! Ihan alussa kun olin laittanut facebook-sivulleni maininnan blogistani, oli kävijöitä tietty enemmän. Katsoin siis tänään uudestaan tilastoja ja asettamani virstanpylväs, siis hyvin maltillinen lukukertamäärä, on ylittynyt. Niitä on ollut tähän mennessä tasan 2,5 kertaa enemmän kuin mikä olisi ollut minulle iso määrä!
En osaa edelleenkään hallinnoida kunnolla tätä blogiani, välillä käyn kirjoittelemassa ja jännitän JOKA kerta että näkyykö teksti OIKEASTI netissä. Eli toivon että tällä sivulla ei ole tietämättäni/huomaamattamani kävijälaskuria.. silloin olisin nolona siitä että tuuletan näin pienistä lukijamääristä :D.
No, mutta pääihmettelyni aihe on että kuka ihme lukee tekstejäni Puolassa ja Usa:ssa?? Ihan säännöllisesti näköjään, ja useita kertoja viikossa. Onko se Microsoft?
Kivempaa olisi ajatella että joku on löytänyt blogini ja haluaa seurata kirjoitteluani kuin että se on jokin ohjelma mikä seuloo sopimatonta sisältöä automaattisesti. Liian teknistä mulle.. eli minun mielikuvitus sanoo että salaperäiset lukijat on oikeita ihmisiä, vaikka Anna ja Rachel, perheenäidit Krakovasta ja Philadelphiasta. Anna tykkää laittaa itse hapankaalia ja Rachel harrastaa jääkiekkoa naisten harrasteseurassa. Juu ja näin siitä huolimatta että en ole kertaakaan maininnut/mainostanut blogiani muualla kuin tuona yhtenä ainoana päivänä facessa. Annalla ja Rachelilla on erittäin hyvät verkostot!
Ja loppuun kuva mikä vähän liittyy siihen miten koen tietokoneet:
Ai häkeltynyt mistä?
No siitä kun kävin katsomassa lukijatilastojani. Olen seurannut niitä aina välillä. Joku muukin kuin äiti käy lukemassa jorinoitani! Ihan alussa kun olin laittanut facebook-sivulleni maininnan blogistani, oli kävijöitä tietty enemmän. Katsoin siis tänään uudestaan tilastoja ja asettamani virstanpylväs, siis hyvin maltillinen lukukertamäärä, on ylittynyt. Niitä on ollut tähän mennessä tasan 2,5 kertaa enemmän kuin mikä olisi ollut minulle iso määrä!
En osaa edelleenkään hallinnoida kunnolla tätä blogiani, välillä käyn kirjoittelemassa ja jännitän JOKA kerta että näkyykö teksti OIKEASTI netissä. Eli toivon että tällä sivulla ei ole tietämättäni/huomaamattamani kävijälaskuria.. silloin olisin nolona siitä että tuuletan näin pienistä lukijamääristä :D.
No, mutta pääihmettelyni aihe on että kuka ihme lukee tekstejäni Puolassa ja Usa:ssa?? Ihan säännöllisesti näköjään, ja useita kertoja viikossa. Onko se Microsoft?
Kivempaa olisi ajatella että joku on löytänyt blogini ja haluaa seurata kirjoitteluani kuin että se on jokin ohjelma mikä seuloo sopimatonta sisältöä automaattisesti. Liian teknistä mulle.. eli minun mielikuvitus sanoo että salaperäiset lukijat on oikeita ihmisiä, vaikka Anna ja Rachel, perheenäidit Krakovasta ja Philadelphiasta. Anna tykkää laittaa itse hapankaalia ja Rachel harrastaa jääkiekkoa naisten harrasteseurassa. Juu ja näin siitä huolimatta että en ole kertaakaan maininnut/mainostanut blogiani muualla kuin tuona yhtenä ainoana päivänä facessa. Annalla ja Rachelilla on erittäin hyvät verkostot!
Ja loppuun kuva mikä vähän liittyy siihen miten koen tietokoneet:
 |
| POST-IT-LAPUILLA SAA YLLÄTTÄVÄN HÄIJYJÄ ILMEITÄ! |
keskiviikko 13. elokuuta 2014
Koulun aloitusta ja vuorotteluvapaata
KE 13.8.2014
Koulun aloitus on joka vuosi minulle tärkeä virstanpylväs. Katseen voi kääntää pikkuhiljaa syksyyn, harrastuksiin ja parempaan elämään lomamässäilyn jälkeen. Nyt kun olen kotona, meinaan oikeasti viettää parempaa elämää, eli rajoittaa mässäilyä ja liikkua taas enemmän kesän jäljiltä. Oikeasti. Tänään kävin kävelyllä piiitkästä aikaa.. Tuntui yllättävän raskaalta, ja ukkonen meinasi yllättää, mutta jostain se on aloitettava.
Tähän mennessä olen ollut vuorotteluvapaalla 3,5 kk! Aika ei ole suinkaan tuntunut pitkälle vaan muitten lomat lyhyille.
Ekaluokkalainen sai jo läksyä! Ja se tuli tehtyä <3. Siitä se koulu-ura aukeaa.
Puoliso lähti töihin, hänellä oli myös pitkä loma, joten tähän on opettelua. Hiljaisuuteen nimittäin. Täytyy opetella viihtymään itsekseen, se on mulle aivan uusi laji. Kun töissä ja kotona on hektistä, on erikoinen tunne olla yhtäkkiä hiljaa ja itsekseen. Ajatus ei oikein luista niinkuin voi tämän päivityksen alusta päätellä.. Vuorotteluvapaani ajatus alkaa nyt kirkastua, kun muut ovat töissä ja minä saan jatkaa kotona. Kesä oli lomailua, nyt alkaa arki kunnonkohotuksineen ja kotiaskareineen.
Marjoja keräsin pensaista, aina välillä huojuin kovasti ylös noustessa kun Menipelle muistuttaa olemassaolostaan. Onneksi takapiha on suojaisa niin ei mun huojumiset haittaa ketään, ei edes minua :). Päätin mainita kun minulta aina kysellään, miten voin tai miten mun suhteeni herra Meniereen voi :).
Enkä ole pystynyut jatkamaan ikkunoiden maalausta, en voi seistä tuolilla tai tikkailla ilman tuen ottoa seinästä. MUTTA - tänään lenkillä nautin pitkästä kävelystäni, koska pystyin siihen eikä huimannut yhtään! Aivan loistavaa verrattuna viime talven lenkkeihin. JA olen syönyt ihanaa grilliruokaa, eikä se ole huonontanut oloani. Eli.. menierikoille suositellaan suolaköyhää ruokavaliota, mitä en ole noudattanut kesällä mitenkään tunnollisesti.
Ei enää hymiöitä tähän virtuaalisen päiväkirjani päivitykseen. No okei muutama :):):):).
Koulun aloitus on joka vuosi minulle tärkeä virstanpylväs. Katseen voi kääntää pikkuhiljaa syksyyn, harrastuksiin ja parempaan elämään lomamässäilyn jälkeen. Nyt kun olen kotona, meinaan oikeasti viettää parempaa elämää, eli rajoittaa mässäilyä ja liikkua taas enemmän kesän jäljiltä. Oikeasti. Tänään kävin kävelyllä piiitkästä aikaa.. Tuntui yllättävän raskaalta, ja ukkonen meinasi yllättää, mutta jostain se on aloitettava.
Tähän mennessä olen ollut vuorotteluvapaalla 3,5 kk! Aika ei ole suinkaan tuntunut pitkälle vaan muitten lomat lyhyille.
Ekaluokkalainen sai jo läksyä! Ja se tuli tehtyä <3. Siitä se koulu-ura aukeaa.
Puoliso lähti töihin, hänellä oli myös pitkä loma, joten tähän on opettelua. Hiljaisuuteen nimittäin. Täytyy opetella viihtymään itsekseen, se on mulle aivan uusi laji. Kun töissä ja kotona on hektistä, on erikoinen tunne olla yhtäkkiä hiljaa ja itsekseen. Ajatus ei oikein luista niinkuin voi tämän päivityksen alusta päätellä.. Vuorotteluvapaani ajatus alkaa nyt kirkastua, kun muut ovat töissä ja minä saan jatkaa kotona. Kesä oli lomailua, nyt alkaa arki kunnonkohotuksineen ja kotiaskareineen.
 |
| Kalenteri huutaa vielä tyhjyyttään. Kalenteritaskuun mahtuu 4x tuo paperimäärä, ja sitä tulee kyllä! |
Marjoja keräsin pensaista, aina välillä huojuin kovasti ylös noustessa kun Menipelle muistuttaa olemassaolostaan. Onneksi takapiha on suojaisa niin ei mun huojumiset haittaa ketään, ei edes minua :). Päätin mainita kun minulta aina kysellään, miten voin tai miten mun suhteeni herra Meniereen voi :).
Enkä ole pystynyut jatkamaan ikkunoiden maalausta, en voi seistä tuolilla tai tikkailla ilman tuen ottoa seinästä. MUTTA - tänään lenkillä nautin pitkästä kävelystäni, koska pystyin siihen eikä huimannut yhtään! Aivan loistavaa verrattuna viime talven lenkkeihin. JA olen syönyt ihanaa grilliruokaa, eikä se ole huonontanut oloani. Eli.. menierikoille suositellaan suolaköyhää ruokavaliota, mitä en ole noudattanut kesällä mitenkään tunnollisesti.
Ei enää hymiöitä tähän virtuaalisen päiväkirjani päivitykseen. No okei muutama :):):):).
sunnuntai 10. elokuuta 2014
Ruskeaa.. se on kakanruskeaa
Hei me maalataan!
Ikkunanpuitteet kaipaa kipeästi lisää maalia, eikun tuumasta toimeen. Samalla rykäisyllä maalataan ovetkin. Kun se olisikin vain maalausta..
Ensin hiotaan. Tai ihan ensiksi suojataan paikat teippaamalla ja sanomalehdin. Ja etsitään työkalut, hiontapaperia, tärpättiä, pensselit, pensselipesu, liuotin. Kun niitä ei ole, käydään pari kertaa rautakaupassa. Sinne hujahtaa joka kerta vähintään 50 e ja min. 1 tunti, vaikka eihän me käydä kuin pikaiseen kääntymässä :0.
Samalla kun myyjä sekoittaa maaleja, mie karkaan tapettiosastolle ihan muuten vaan katselemaan tapettimalleja, KOSKAAN ei voi tietää milloin iskee tapetoinnin tarve. Tai tiedän melko tarkkaan, syys/lokakuussa ehkä. Tuo toinen osapuoli ei vielä tiedä asiasta mitään, infoan sitten kun se on enemmän ajankohtaista.
Kotona.. hiotaan, poistetaan vanhoja tiivistysmassoja, ja tadaa - loppujen lopuksi maalataan! Ja maalataan kolme kertaa koska puunsuoja ei tartu ja peitä niin kuin Strömsössä.
Silmissä vilistää kakanruskeaa, tuota isojen ikäluokkien suosikkiväriä. Miksi nämä 70/80-luvun talot on niin ruskean ja sinapinkeltaisen värisiä? Mitä se kertoo isojen ikäluokkien sielunmaisemasta? "Ei me mitään valkoista ja kuulasta haluta, ruskeaa sen olla pitää!! Jotain rajaa hei!" Olen tullut siihen johtopäätökseen, että he on ruuhkavuosissaan rakentaneet näitä taloja, ja ehkä ruskea on ollut käytännön sanelema juttu. Eipä näy minkään valtakunnan roiskeet.
Hyväksyin sen faktan, että asumme 80-lukulaisessa talossa, melko pian tähän muuttamisen jälkeen. Ihan siksi, että se valkoinen EI peitä ruskeaa. Ja meidän talossa ruskeaa on paljon. Joten jotta talomme olisi jatkossakin linjakkaan 80-lukulainen, ruskealla jatketaan. Ainakin talo maastoutuu hyvin ympäristöönsä. Ja meidän silmät on ruskeaan jo tottuneet, vain näin maalatessa se häiritsee, kun vielä unessakin sivellin vipeltää jättäen ruskeita ranttuja.
Nyt ei ehdi laittamaan kuvia.. hiontatyöt kutsuu!
Ikkunanpuitteet kaipaa kipeästi lisää maalia, eikun tuumasta toimeen. Samalla rykäisyllä maalataan ovetkin. Kun se olisikin vain maalausta..
Ensin hiotaan. Tai ihan ensiksi suojataan paikat teippaamalla ja sanomalehdin. Ja etsitään työkalut, hiontapaperia, tärpättiä, pensselit, pensselipesu, liuotin. Kun niitä ei ole, käydään pari kertaa rautakaupassa. Sinne hujahtaa joka kerta vähintään 50 e ja min. 1 tunti, vaikka eihän me käydä kuin pikaiseen kääntymässä :0.
Samalla kun myyjä sekoittaa maaleja, mie karkaan tapettiosastolle ihan muuten vaan katselemaan tapettimalleja, KOSKAAN ei voi tietää milloin iskee tapetoinnin tarve. Tai tiedän melko tarkkaan, syys/lokakuussa ehkä. Tuo toinen osapuoli ei vielä tiedä asiasta mitään, infoan sitten kun se on enemmän ajankohtaista.
Kotona.. hiotaan, poistetaan vanhoja tiivistysmassoja, ja tadaa - loppujen lopuksi maalataan! Ja maalataan kolme kertaa koska puunsuoja ei tartu ja peitä niin kuin Strömsössä.
Silmissä vilistää kakanruskeaa, tuota isojen ikäluokkien suosikkiväriä. Miksi nämä 70/80-luvun talot on niin ruskean ja sinapinkeltaisen värisiä? Mitä se kertoo isojen ikäluokkien sielunmaisemasta? "Ei me mitään valkoista ja kuulasta haluta, ruskeaa sen olla pitää!! Jotain rajaa hei!" Olen tullut siihen johtopäätökseen, että he on ruuhkavuosissaan rakentaneet näitä taloja, ja ehkä ruskea on ollut käytännön sanelema juttu. Eipä näy minkään valtakunnan roiskeet.
Hyväksyin sen faktan, että asumme 80-lukulaisessa talossa, melko pian tähän muuttamisen jälkeen. Ihan siksi, että se valkoinen EI peitä ruskeaa. Ja meidän talossa ruskeaa on paljon. Joten jotta talomme olisi jatkossakin linjakkaan 80-lukulainen, ruskealla jatketaan. Ainakin talo maastoutuu hyvin ympäristöönsä. Ja meidän silmät on ruskeaan jo tottuneet, vain näin maalatessa se häiritsee, kun vielä unessakin sivellin vipeltää jättäen ruskeita ranttuja.
Nyt ei ehdi laittamaan kuvia.. hiontatyöt kutsuu!
sunnuntai 3. elokuuta 2014
SU 3.8.2014
Kuvassa on terassimme. Ylläoleva kuva on autenttinen otos siitä, miltä meillä normaalisti näyttää. Elämän jälkiä siellä täällä: uikkareita ja pyyhkeitä rantareissujen jäljiltä kuivumassa. Pyykkejä tuulettumassa/kuivumassa.. Lasten leluja odottamassa leikkien jatkumista. Luullakseni aika normi ruuhkavuosi-terassi?
En seuraa vakituisesti mitään lifestyle/sisustusblogia, joitakin olen silloin tällöin silmäillyt. Syynä on se, että ahdistun kohtuuttomasti :). Meillä ei KOSKAAN näytä siltä kuin noissa blogeissa. Tein pikasiivouksen terassilla ihan sitä varten, kun minua kiinnosti, miten ne sen tekee. Taitavat bloggarit. Ja totesin, että ne joko on ahkeria järjestyksen ihmisiä, joilla on kuuliaiset lapset, tai sitten ne pikasiivoaa kuvauksia varten niin kuin minä tein tätä postausta varten. Kuvien välillä on aikaa 3 minuuttia.
Viihtyisin paremmin tuolla alemmalla terassilla. Mutta kyllä tuo ylempikin käy siinä ruohonleikkuun, uimareissujen ja kyläilyjen välillä. Kun ensin vähän siirtää uikkareita. Huomatkaa muuten tuo alemman kuvan H&M-kuvasto, jonka laitoin puolihuolimattomasti pöydälle! Jos olisin uskottava sisustusbloggari niin siinä olisi Elle tai Glorian koti.
No se siitä ironiasta ;). Voisihan tuo terassi näyttää useammin sille, että siellä voisi oikeasti istuakin. Ja voisi vaan opetella ottamaan parempia kuvia. Taitava kuvaaja olisi saanut tuosta normikuvastakin jotain kaunista irti.
Olen ihan vähän kateellinen siitä, että joku onnistuu säilyttämään estetiikan tajun kiireen ja hallitun kaaoksen keskellä. Siksi vilkaisen sisutusblogeja silloin tällöin, ihan vähän vaan..
Meidän muiden, tai ainakin itseni puolesta voi todeta: eihän kaikessa voi olla hyvä :)!
Kesäfiiliksiä ja realiteetteja
Kuvassa on terassimme. Ylläoleva kuva on autenttinen otos siitä, miltä meillä normaalisti näyttää. Elämän jälkiä siellä täällä: uikkareita ja pyyhkeitä rantareissujen jäljiltä kuivumassa. Pyykkejä tuulettumassa/kuivumassa.. Lasten leluja odottamassa leikkien jatkumista. Luullakseni aika normi ruuhkavuosi-terassi?
En seuraa vakituisesti mitään lifestyle/sisustusblogia, joitakin olen silloin tällöin silmäillyt. Syynä on se, että ahdistun kohtuuttomasti :). Meillä ei KOSKAAN näytä siltä kuin noissa blogeissa. Tein pikasiivouksen terassilla ihan sitä varten, kun minua kiinnosti, miten ne sen tekee. Taitavat bloggarit. Ja totesin, että ne joko on ahkeria järjestyksen ihmisiä, joilla on kuuliaiset lapset, tai sitten ne pikasiivoaa kuvauksia varten niin kuin minä tein tätä postausta varten. Kuvien välillä on aikaa 3 minuuttia.
Viihtyisin paremmin tuolla alemmalla terassilla. Mutta kyllä tuo ylempikin käy siinä ruohonleikkuun, uimareissujen ja kyläilyjen välillä. Kun ensin vähän siirtää uikkareita. Huomatkaa muuten tuo alemman kuvan H&M-kuvasto, jonka laitoin puolihuolimattomasti pöydälle! Jos olisin uskottava sisustusbloggari niin siinä olisi Elle tai Glorian koti.
No se siitä ironiasta ;). Voisihan tuo terassi näyttää useammin sille, että siellä voisi oikeasti istuakin. Ja voisi vaan opetella ottamaan parempia kuvia. Taitava kuvaaja olisi saanut tuosta normikuvastakin jotain kaunista irti.
Olen ihan vähän kateellinen siitä, että joku onnistuu säilyttämään estetiikan tajun kiireen ja hallitun kaaoksen keskellä. Siksi vilkaisen sisutusblogeja silloin tällöin, ihan vähän vaan..
Meidän muiden, tai ainakin itseni puolesta voi todeta: eihän kaikessa voi olla hyvä :)!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)