Hei me maalataan!
Ikkunanpuitteet kaipaa kipeästi lisää maalia, eikun tuumasta toimeen. Samalla rykäisyllä maalataan ovetkin. Kun se olisikin vain maalausta..
Ensin hiotaan. Tai ihan ensiksi suojataan paikat teippaamalla ja sanomalehdin. Ja etsitään työkalut, hiontapaperia, tärpättiä, pensselit, pensselipesu, liuotin. Kun niitä ei ole, käydään pari kertaa rautakaupassa. Sinne hujahtaa joka kerta vähintään 50 e ja min. 1 tunti, vaikka eihän me käydä kuin pikaiseen kääntymässä :0.
Samalla kun myyjä sekoittaa maaleja, mie karkaan tapettiosastolle ihan muuten vaan katselemaan tapettimalleja, KOSKAAN ei voi tietää milloin iskee tapetoinnin tarve. Tai tiedän melko tarkkaan, syys/lokakuussa ehkä. Tuo toinen osapuoli ei vielä tiedä asiasta mitään, infoan sitten kun se on enemmän ajankohtaista.
Kotona.. hiotaan, poistetaan vanhoja tiivistysmassoja, ja tadaa - loppujen lopuksi maalataan! Ja maalataan kolme kertaa koska puunsuoja ei tartu ja peitä niin kuin Strömsössä.
Silmissä vilistää kakanruskeaa, tuota isojen ikäluokkien suosikkiväriä. Miksi nämä 70/80-luvun talot on niin ruskean ja sinapinkeltaisen värisiä? Mitä se kertoo isojen ikäluokkien sielunmaisemasta? "Ei me mitään valkoista ja kuulasta haluta, ruskeaa sen olla pitää!! Jotain rajaa hei!" Olen tullut siihen johtopäätökseen, että he on ruuhkavuosissaan rakentaneet näitä taloja, ja ehkä ruskea on ollut käytännön sanelema juttu. Eipä näy minkään valtakunnan roiskeet.
Hyväksyin sen faktan, että asumme 80-lukulaisessa talossa, melko pian tähän muuttamisen jälkeen. Ihan siksi, että se valkoinen EI peitä ruskeaa. Ja meidän talossa ruskeaa on paljon. Joten jotta talomme olisi jatkossakin linjakkaan 80-lukulainen, ruskealla jatketaan. Ainakin talo maastoutuu hyvin ympäristöönsä. Ja meidän silmät on ruskeaan jo tottuneet, vain näin maalatessa se häiritsee, kun vielä unessakin sivellin vipeltää jättäen ruskeita ranttuja.
Nyt ei ehdi laittamaan kuvia.. hiontatyöt kutsuu!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti