HYVÄÄ JOULUA JA ONNEKASTA UUTTA VUOTTA!

Mahdottoman pitkä päivitys vuorotteluvapaan loppumetreillä

Mahdoton pimeys painaa päälle. Nautin kyllä osaltaan kun saa käydä lenkillä pimeässä, mutta turvallisesti, kun valitsee katuvaloitetun reitin. Tänään päätin olla reipas ja hölkätä ennen tyttöjen heräämistä, joten olin lenkillä jo 6.30. Lenkin jälkeen suihkuun, tytöille aamupala ja itsellä kotihommien tekoa ennen heidän kouluunlähtöään. No, reippaus karisi heti kun tytöt lähtivät ovesta ulos. Joo, mua väsyttää tämä vuodenaika, olin sitten töissä tahi en. Havahduin siihen että olin nukahtanut sohvalle pyykkien viikkaamisen jälkeen. En anna väsymykselle periksi, tahti hidastuu muttei lopu, eli en jäänyt tänäänkään sinne sohvan pohjalle. Aluksi tuntui, etten ole tehnyt suunnilleen mitään, mutta olenpa kuitenkin:

.. eli lahjojen paketointia, siemennäkkärin tekoa ekaa kertaa, eilen piparitalkoita, tänään ruokalahjojen paketointia (suklaapopkornia ja marenkeja).


Ja viime viikonlopun kuvia seuraavassa:

Kahdenkeskistä aikaa Helsingissä: Suuri Glögivertailu (minulla tukka kipeä sunnuntaina, myönnetään, vertailtiin n. kuudessa paikassa), Tuomaan markkinoilla Senaatintorilla tunnelmointia, ihana illallinen Juuressa (Suuri Glögivertailu alkoi täältä ;)), katusoittaja joululauluja soittamassa pulloilla. Sunnuntaina perheen kanssa Ikeaan ja Bauhausiin, remontti on vielä vaiheessa ja pahasti, meillä on karsean näköistä, viikonloppuna aherretaan ja toivottavasti saadaan nyt ainakin suurin osa paikoilleen.



Ja vielä viime viikolta:

Paljon hehkutettu Red Velvet-kakku (ihan ok, mutta en tee toiste, tykkään enemmän vaikkapa porkkanakakusta), paperimassakranssi vol 2 (onnistui, kun laitoin sekaan liisteriä, sisään valosarja ja tuli aika kiva!), aikaisemmin tekemäni valo-oksa seinällä.

Niin että voin sanoa taas itselleni: asioita kyllä tapahtuu, ei ole maailmaloppu jos joskus nukahtaa sohvalle kesken pimeintä aikaa, sillä nukahtamisellakin on tarkoituksensa, nimittäin akkujen lataaminen. Tällä hetkellä sisäiset patterini ovat halvinta laatua ja aika lailla kuluneetkin, kun valoistuu, saan ne normi-pirkkalaatua olevat patterini takaisin. Mitenhän jotkut onnistuu muuten pitämään duracellit ladattuina koko ajan..?

ENRIQUEN SEURASSA


(ja muutaman muun) keskiviikkona. Hartwall-areena oli viimeistä penkkiä myöten loppuunmyyty. Oltiin siskojen kanssa hattuhyllyllä, ensimmäisessä rivissä, pleksi tippumissuojana. Istuin tiiviisti koko keikan koska pelotti. Ei liikaa kuitenkaan, keikka oli hyvä ja yleisö me mukaanlukien tunnelmassa tiiviisti mukana. Kuten sisko sanoi, ehkä vähän tuhma, luulisin :). Enrique nimittäin, tai osa sanoituksista.

Torstaina kotiin, päivä meni toipuessa koska olen tosi huono nukkumaan vieraassa paikassa ja oli univelkaa,  ilta otettiin tyttöjen kanssa rennosti pizzaa, sipsiä ja jäätelöä syöden. Ja tänään olo on taas normaali, kyllä yksikin valvottu yö tekee tehtävänsä. Toisaalta taas seuraava yö hyvin nukuttuna sekin tekee ihmeitä.


Selfieistä tuli taas kerran luvattoman huonoja keikalla, niitä ei ole luvassa tähän päivitykseen. Kun yritän hymyillä kuvassa, teen sen aina suu alaspäin. Ehkä näin on tosielämässäkin.. en oikeasti ymmärrä miten onnistun siinä.

Me kovasti ihmeteltiin tuota lippistä. Sitikan logo? Onko se pääsponsori, vai onko Enrique kaljuuntunut koska lippis oli päässä koko ajan, paita kyllä vaihtui välillä? 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

FINAALISSA 




.. Nimittäin minä! Onnellisesti kylläkin. Viikonlopun aherruksen tulos:

Makarin keltaiset tapetit sai kyytiä ja tilalle tuli haapatapetti. Tykkään! Muissa seinissä on valkoinen tapetti, jossa on rapatun näköinen pinta.


Nyt ramaisee hitokseen. Hyvällä tavalla.


Se kranssi ei onnistunut niinkuin Strömsössä, laitan seuraavaan päivitykseen kuvan. Toinen versio onnistui jotenkuten :). Lisäsin selluun liisteriä, ja olipa hieno tunne löytää nukkumaanmennessä sitä sängystäkin, nähtävästi hiuksista kulkeutunut.. Tuli olo että KUKA mun sängyssä on käynyt..


Hannes oli kyllä paras linnan juhlissa! Katsoin hetken aikaa juuri kun häntä haastateltiin, ja oli hän muittenkin sydämiä murskannut, mm. Sofi Oksasen.


Nyt. Minä. Olen. Ansainnut. Kaakaota! (Ja herkkuja.)

PAPERIMASSAKRANSSI

Olen lähdössä teatteriin 3 tunnin päästä. Kasvivärillä hiuksissani on pitkä vaikutusaika, joten sain siksi aikaa idean loistavalle kokeilulle: kokeilen tehdä paperimassakranssin!

Keittiössä on nyt kaksi kulhoa täynnä sellumassaa, ja varoitusteksti niiden vierellä: Ei saa koskea, sellua! Mies saapuu kotiin kun teen lähtöä, joten hän vaikka saattaisi huitaista sellut alas kuvitellen sen olevan riisipuuroa.

Olen kokeillut myös toffeen tekoa (vasemmassa laidassa) ja askarrellut joulukortteja (korttipaja on tuossa taustalla). Sopu sijaa antaa, eikö?

Pohjan tein foliosta, ja ympyrän mallina käytin kakkukuvun alustaa.

Sellu käyttyäytyy eri tavoin kuin opiston kurssilla käyttämäni pellavaselluloosa. Tämä "oikea" koivusellu ei tartu mallin rakentamiseen käytettävään lankaan niin hyvin kuin pellavasellu. Malli rakennetaan niin, että sellumassaan kastetaan lanka, joka on tiukasti vedetty molemmin käsin suoraksi, ja asetetaan sitten mallin päälle. Eli lanka dipataan massaan ilman että lanka on lötkönä missään vaiheessa. 

Päätin ripotella sellua lankojen päällekin, koska sellu ei tosiaankaan tarttunut niin kuin kuvittelin. Jos ja kun saan teokseni nostettua mallin päältä pois sen kuivuttua, teen saman foliomallin päälle vielä toisen samanlaisen puoliskon, yhdistän ne jotenkin niin että sisällä on valosarja (teipillä, sellulla, kuumaliimalla?), ja voila: minulla on uniikki valokranssi. Jos ja kun kaikki menee niin kuin Strömsössä tai Homsössä vai miten se nyt oli..?