HILJENTYMISEN AIKA

 

 Tämä viikko on ollut pohdiskelun aikaa. Itselleni ei ole tapahtunut mitään pahaa, mutta kaksi ikävää tapausta on vaikuttanut vääjäämättä myös minun elämääni.

Sain tietää sunnuntaina, että entinen työkaverini oli kuollut aivan yllättäen. Iloinen, aito, pidetty työkaverini, joka ei ole minua montaakaan vuotta vanhempi, oli kuollut nukkuessaan. 

Vuosi, jonka olimme samassa työyksikössä, oli minulle raskas - olin palannut töihin vanhempainvapaitten jälkeen, ja sijaisuus olisi vuoden mittainen. Esikoiseni oli onneksi vähän sairasteleva, rankkuus tuli ihan muusta - olin melko yksin lapseni kanssa, suku satojen kilometrien päässä, paikkakunnalta en vielä tuntenut moniakaan ihmisiä. Mieheni matkusteli paljon, matkapäiviä ulkomailla ja Suomessa kertyi tuohon aikaan jopa 200 vuodessa. Olin siis kokopäivätöissä, jälleen kerran työpaikkani uusin, illat usein yksin lapsemme kanssa. Työ asetti haasteita, joista näin jälkikäteen ajateltuna opin paljon. Välillä koin olevani erittäin väsynyt tuosta kaikesta.

Vuosi olisi ollut vain ja ainoastaan raskas ajanjakso ilman edesmennyttä työkaveriani. Viimeistään tuolloin opin pitämään "rankasta" huumorista, välikahveista/teestä, ilmaa puhdistavista keskusteluista. Puhuimme monet kerrat illalla puhelimessa suunnitellen seuraavan päivän töitä ja miettien, miten mikin tilanne tulisi hoitaa.

Tuon vuoden jälkeen näimme silloin tällöin kaupassa, päivitimme kuulumiset ja olimme kavereita facessa. Sain tuttavia ja ystäviä näiden välissä olevien vuosien aikana, pikkulapsiaikakin meni ohi. Sijaisena työpaikkakin vaihtui muutaman kerran, kunnes päätin/sain asettua tähän viimeisimpään. Työkaverini pysyi tuossa samassa työpisteessä, työkaverit vaihtuivat hänellä osittain, samoin työnkuva. 

Yhteinen vuotemme tarkoittaa nyt minulle eri asiaa kuin ennen. Siellä kokemani asiat ovat muistoja, eivät enää kokemuksia joita jakaa ihmisen kanssa, joka ymmärtää jo kulmakarvojen asennosta mitä toinen tarkoittaa. Moni tuttavani menetti hänessä päivän piristyksen, asioitten junailijan, luotetun ystävän.

----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Maanantaina näin päälleajon. Kuulin kun joku mies huusi rumasti naiselle, joka ylitti suojatietä lastenvaunuja työntäen vihreitten palaessa. Nainen linkutti, sillä mies oli autollaan törmännyt hänen jalkaansa. Mies kaasutti pois paikalta.. Itse yritin käynnistää kännykän urheilusovellusta SportsTrackeria, siksi näin tarkan kellonajan ja satuin sovelluksen käynnistyessä katsomaan suojatielle. Kysyin, onko kaikki hyvin, soitin ambulanssin ja poliisin paikalle. Poliisi tuli nopeasti, 5 minuutissa, ja toimi erittäin asiallisesti ja ystävällisesti. Mietin siinä, kun jatkoin kävelylenkkiäni, että kyllä on maailmassa vihaisia, turhautuneita, väsyneitä ihmisiä. Ihmisiä, joita ei kiinnosta omien tekojensa seuraukset, vaikka seurauksena olisi jonkun sivullisen loukkaantuminen. Onneksi vauva nukkui koko ajan, eikä pahempaa sattunut. 

Iloa ja onnea ammennan nyt omista lapsista, jotka ovat terveitä ja odottavat innolla joulua.