Studio Ghibli

Olen pitänyt japsipiirretyistä monen monta vuotta. Terkut muuten siskolle, jolla on jonkinlainen arsenaali Studio Ghiblin leffoja kotonaan ;). Viikko sitten kävin tyttöni ja hänen kumminsa kanssa katsastamassa uusimman, Prinsessa Kaguyan tarun.

Yllätyin, kun piirrosjälki poikkesi niin kovasti aiemmista Ghiblin elokuvista. Elokuva oli myös kohtuupitkä (mainokset mukaanlukien aikaa meni 2,5 tuntia). Tyttöni oli innoissaan, hän tykkäsi kovasti elokuvasta. Mielestäni elokuva kuvasti nuoren tytön kasvutarinaa - juonessa oli sopivasti mukana myös yliluonnollisia tekijöitä. Tätä elokuvaa oli Ghiblin perustaja työstänyt monen monta vuotta, ehkä se siksi poikkesi tarinankerronnaltaan ja ulkonäöltään aikaisemmista.

Mutta - ei ole Totoron voittanutta. Kissojen valtakunta, Lentävä linna ja Henkien kätkemä ovat myös lempilistallani. Totoron olen katsonut lasteni kanssa monta kertaa, täytyypä vuokrata jostain ja virkistää taas muistia juonen suhteen. Totoro on koko perheen hyvän mielen elokuva.

Totoron kanssa kärkisijasta kamppailee Prinsessa Mononoke, jossa on vahva ekologinen sanoma. Mononoken kävin muutama vuosi sitten katsomassa samaisen tyttäreni kanssa - mietin silloin onko elokuva jopa liian raju hänelle. Mutta lapsi katsoo elokuvia eri tavalla kuin aikuinen. Hänelle Mononoke oli seikkailutarina, jossa on rohkea tyttö pääosassa. Minä katsoin samaa elokuvaa nimenomaan ekologisena kannanottona.

Minua viehättää Ghiblin elokuvissa nimenomaan se, että pääroolissa on lähes poikkeuksetta nokkela, itsenäinen, omillaan tavalla tai toisella omituisista tilanteista selviävä nuori tyttö. Minkähänlainen naiskuva muista japsielokuvista välittyy? Hmm.. täytyy selvittää...

Minulla on niin monta paikkaa missä haluaisin käydä. Tokio ja Ghiblin studiot on kärkisijoilla. Mies ei suostu Japaniin lähtemään, hän on ollut monta kertaa työmatkalla siellä, eikä ymmärrä alkuunkaan miksi olen kiinnostunut ko. maasta. Ehkä sitten saan matkaseuraa ja matkakassankin kerättyä kun molemmat tyttäreni ovat teinejä (tai nuoria aikuisia) - lasten kanssa Tokioon matkustaminen vaatii piiiitkiä hermoja, mitä minulla ei ole.


Haaveita täytyy olla. Ilman niitä ei kivoja asioita saa, jos ei uskalla unelmoidakaan.