Parkettilattian maalausta  ja vuoden luontokuva

Viikko taas takana, se menikin remonttihommissa, eli Rakentaja-Rane tässä terve! Pesin pikkuhuoneen lattian maalipesulla ja hioin sen (hiomistuki apuna), pohjamaalasin Otexilla ja sitten sainkin tarpeekseni.. ja mies sai hoitaa loput eli maalata kolmen kertaan pintamaalilla, meidän tapauksessa Betoluxilla. Maalit on vesipohjaisia, me vierastetaan öljymaalien hajua. Meillä on alkuperäiset tammiparkettilattiat, mitkä oli hyvässä kunnossa kun ostimme kotimme edelliseltä omistajalta.  Olen niitä aikani katsellut ja tuumin, että vaihtelu olisi mukavaa.. ja että maalaus on helpoin, nopein ja ehkä edullisinkin tapa ajanmukaistaa kotia. Mies kyllä katseli kaihoten maalausurakan jälkeen laminaattimalleja rautakaupassa.. koska jälki on hiukan rustiikkista meidän maalaritaitojen jäljiltä. Minä olen kyllä tyytyväinen! Kuvia:

Hiomisurakka puolivälissä

.. ja maalausurakkaa - kohta eka kerros pintamaalia levitetty

Kasasimme huoneeseen parvisängyn, koska meillä vaihtuu huonejärjestys samalla. Siitä kuvia myöhemmin - sänky ja listat on paikallaan, pitää vielä odottaa maalin lopullista kuivumista, ja siirtää lelut ja tytön vaatteet kaappeihin ja siirtää omat kamppeet vastaavasti muualle. Eli täällä on taas kaaos, tuo alati meillä nurkissa lymyilevä vieraamme.



Olen paitsi leikkinyt Rakentaja-Ranea, myös ottanut mahdollisesti vuoden luontokuvan. Katselin pihalle yksi aamu, ja pihalta bongasin närhen, mustarastaan ja fasaanin. Valotusaikaa siinä mietin hetken ja kuvakulmaa, ja sitten se oikea hetki ja kuvakulma tuli kuin taiottuna, tuloksena upean yksityiskohtainen kuva fasaanista:

Minne niitä kilpailukuvia voi lähettää? National Geographyyn?

Piilokuva: bongaa fasaani!

Näitä kuvia ei suinkaan ole räpsäisty ikkunan läpi kiireessä ja asetuksia lainkaan miettimättä..


Olen leiponut pullaa, pitkästä aikaa, edelliskerrasta on oikeasti monta vuotta, ja kuva niistäkin, koska kyseessä on meidän perheessä todella harvinainen herkku:

Koko perhe, etenkin allekirjoittanut ja äitiinsä tullut tytär, olivat pullasyömingin jälkeen siinä määrin ilmavaivaisia ja turpeavatsaisia, että seuraavaan kertaan meneekin sitten taas muutama vuosi ;). Muistuipa mieleen TAAS kerran, mitä suuhunsa kannattaa laittaa ja mitä ei..

.. josta tulikin mieleeni, että olen nyt normaalipainossani. Velttousvuoden kilot on karkotettu, ja olen taas normaalipainoisten joukossa. Kun olen todennut tuon faktan, on ollut hankalaa saada itsensä salille tai liikkeelle. Tavoitteeni on nyt saada sykkeet matalammalle ja aerobista kuntoa, joten just kohta lähden hölkälle. Ja siellä on jo pimeää, yäks.. No ehkä siellä on muitakin liikenteessä.