Syksy painaa päälle..

.. ihan tosissaan. 

Tiistaina en saanut itseäni kunnolla sohvalta irti, ja ajattelin aluksi että olen ansainnut päivän, jonka pyhitän Beverly Hillsin täydellisten naisten muutaman jakson katsomiseen boksilta. Nousin välillä juomaan ja vähän heitti, no, ajattelin sen johtuvan liiasta makailemisesta. Katselin lisää, väsytti, en vielä ajatellut siinä olevan mitään outoa. Kun kävin laittamassa takkaan tulet ja siinäkin kohtaa lattia tuntui tulevan vastaan, tajusin että herra Menier se sieltä taas yrittelee oikein tosissaan tulla kylään! Ulkona oli tympeä, pilvinen, sateinen päivä.. matalapaine teki tepposensa ja toi tullessaan epätoivotun vieraan :/. 

Mutta -  onneksi olo ei mennyt sen huonommaksi, onneksi sain lepäillä, onneksi kotona oli hiljaista! Oloni ei ollut vielä verrattavissa viime talviseen/keväiseen, jolloin maailma heitti volttia taukoamatta. Olen tosi tosi kiitollinen, että huimaus meni ohi, ja että osasin ottaa sen iisisti. 

Kun elämässä on jokin epämiellyttävä jakso, ei sen toivo toistuvan - kun se sitten toistuu, olen  (ja nyt puhun vain omasta kokemuksestani) pelännyt reaktiotani. Viisas korvalääkäri kun sanoi esimerkiksi väsymyksen, mitä monet menierikot kokevat, olevan reaktio, mikä liittyy ihmisen persoonallisuuteen ja reagointitapaan sairauteen ja siihen liittyviin hankaluuksiin, ja sitä voi treenata. En tiedä, miten.. mutta ainakaan en reagoinut pelästymällä tai jumittumalla sohvaan. Ja siksi tuuletan, hyvin hyvin vienosti. Olen oppinut ottamaan huonot hetket vastaan, ainakin näin kotioloissa.




Loppupointtini on se tärkein juttu koko tässä vuodatuksessa: illalla, 19 jälkeen sain itseni ylös ja lähdin lenkille. Ja hölkkäsin 40 minuuttia lähes putkeen! Päivän lepäily oli tuottanut tulostakin, en ole jaksanut hölkätä tuollaista matkaa eikä ole huvittanut, koko tämän elämäntapamuutokseni aikana. Nyt en keksi mitään nasevaa vanhan kansan viisautta tähän, sillä Monty Python sen sanoo parhaiten: Always look on the bright side of life!

-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Viileitä, enemmän tai vähemmäs pilvisiä aamuja. Sateita. Illan pimeyttä ja päivän hämäryyttä. Takan lämmittämistä. Kammoksun marraskuuta, ja se on kohta edessä. Joulukuu on myös hirveä ja pimeä,  tammikuu myös. Otan piakkoin korvavaloni käyttöön, viime talvena en niihin koskenut. Nyt ihan suosiolla otan kaamoksentorjunta-arsenaaliin, koska Meniere-postissa oltiin kerätty kokemuksia valon käytöstä Menieren taudin hoidossa ja negatiivista sanottavaa valosta ei ollut kellään. Joko valon koettiin auttaneen oireistossa tai olleen ainakin sitä huonontamatta. Aikaisempina vuosina valo on ollut loistava apu kaamosväsymykseni torjuntaan, ja jos ei se tee pahaa herra Menieren häätämisen kannaltakaan, valo tulee ehdottomasti marraskuussa käyttöön. Viime vuonna pidin taukoa nimenomaan sen vuoksi, etten halunnut provosoida sisäkorvaani yhtään enempää. 

Olen ottanut kaikenlaisia muitakin vaihtoehtoisia menetelmiä Menieren loitolla pitämiseen: on akuranneketta, magnesiumia, MSM-jauhetta, chi kung-tunteja. Jos herra Menier pääset yllättämään niin ainakin olen valmistautunut!