KUUSAMOSSA

 

Olimme Kuusamossa lomasella. Mieli on nyt levännyt ja olo vielä vähän väsyksissä kaikesta autossa istumisesta. Lähdettiin tiistaina ja tultiin eilen, sunnuntaina pois. Kylvettiin kylpylässä, laskettiin koskea, käytiin porotilalla, käveltiin pienellä Karhunkierroksella, oltiin Angry Birds-aktiviteettipuistossa, lounastettiin, käytiin tunturimaisemia katselemassa - kilometrejä autoon tuli n. 2000. Ja kannattihan se. Koko perhe on nyt Kuusamo-faneja täynnä.

Myllykoskella, pienen Karhunkierroksen alkupäässä. Lunta oli niin reippaasti, että pysähdyttiin heittelemään lumipalloja koskeen.

Soutaja ja Huopaaja-porot saivat lempiherkkuaan, jäkälää

Sinisilmä

Koskenlaskua välillä Käylä-Juuma. Laskettiin viisi koskea, I-III-luokkaan kuuluvia. Kosket melottiin, välimatkat meni sujuvasti moottorivoimalla.

Ruskaa ei nähty lumen vuoksi. Tai oli siellä puut ruskeina ja menettämässä lehtiään, mutta väritys on aivan samanlainen täällä etelässäkin. Rukan vetäjä oli kuulemma käynyt jo laskemassa ensimmäisen laskun :). Nähtiinpä ensilumi kuitenkin.



Laitan vielä kuvan kuukkelista, joka oli kaverinsa kanssa seuranamme Karhunkierroksen taukopaikalla (kuvia olisi vaikka kuinka monta eri paikoista, laitan nyt kuitenkin tuon vähän epäedullisen kuvan linnusta):

Olisi aika laskeutua arkeen. Kävin sauvakävelyllä ja kaupassa, kohta toinen koululainen saapuu kotiin. Illalla luvassa harrastus- ja kyläilymenot. Kyllä se tästä, ihanan herkuilla ja rennolla meinigillä vietetyn viikon jälkeen :).

KILPA-AUTOILUA

 

 

Meillä on sairasteltu tämä viikonloppu, joten olemme ottaneet erittäin rauhallisesti. Autorataa on luvattu kasattavaksi "sitten syksyllä", ja se päivä oli tänään! Nuorempi tyttö kasasi radan ansiokkaasti, otimme kisat ja nyt hän rakentaa jo toisenlaista rataa. Ei olla liikuttu, ei reippailtu, mutta syöty on ja harrastettu autourheilua (fanipala-pussi katosi äsken parempiin suihin).


Vuoden 1. syysflunssa jyllää kuumeineen ja pitkäkestoisine yskineen.. Itsellä on vain päänsärkyä ja nuhaa, miehellä ja nuorimmaisella kuumeen kera - meistä on 3/4 kipeänä. Se 1/4 on kavereitten kanssa kaupungilla. On tämäkin outoa, melkein koko porukka KOTONA ja tuntuu että on liian HILJAISTA!
Johtuu ihan vaan siitä, että ovi ei käy kun olemme karanteenissa. Taitaa olla mulla vielä opettelua siinä, että opin nauttimaan juuri tästä käsillä olevasta hetkestä, ettei aina vaan odottaisi parempaa ja viihteellä kyllästetympää. Ei tämä sairastelu ehkä niin pöllöä olekaan, tyttö puhkuu intoa autoradan kasaamisen kanssa, ja odottaa minua juuri nyt aika-ajoihin. Sinne mie nyt menen.

    

        SYNNYTYSVALMIUDESSA JA SAIRASTUVALLA

Tämä päivä on mennyt kotona pikku potilaan kanssa. Tauti alkoi kovalla yskällä ja on nyt muuttunut kuumeeksi, joka huitelee 38 asteen tienoilla. Karkit on tällä viikolla tarjouksessa ja niitä on siis syöty, telkkaria katsottu, ja ei tuo tyttö hyydy kipeänäkään.. pakko päästä piirtämään, vaikka kuume on nousussa ja kynä tutisee kädessä..

Omenapuu, leppäkerttu ja kruunu

Koulutehtävät toi vaihtelua tähän päivään, niitä on tehty pienissä pätkissä jaksamisen  mukaan. Kokeilin muuten ensimmäistä kertaa koulun uutta sähköistä "reissaria", en soittanut opelle vaan laitoin viestin tietsikalla klo 7.56 (tarkistin ajan vielä myöhemmin->) Tyytyväisenä olin sen jälkeen että jeeee.. osasin... kunnes opettaja soittaa 11 maissa että kaveri sanoi tuovansa läksyt, ei nähtävästi tyttö ole tulossa kouluun? Tarkistin puhelun jälkeen viestit ja kyllä se oli lähtenyt, ja opettajakin laittoi iltapäivällä viestiä että syynä oli se, että viestini ei ollut jostain syystä näkynyt saapuneissa vielä aamupäivällä. Eli siinä saattaa olla joku viive? Ehkäpä soitan jatkossa poissaolot.. Boring, sanoisi Homer Simpson sanon minä.


Minä olen synnytysvalmiudessa. Kaveri jo kyseli viikonloppuna että milloin meillä on se synnytys. No sitä tässä odotellaan, luulen tällä kokemuksella että yli menee reippaasti. Vitsailin työkaverille ennen vuorottelulle jäämistä jääväni "vuorotteluvapaalle" ja silittelin vatsakumpuani samalla hellästi, ja heittoni taisi mennä todesta ( raskauskumpu menee todesta ärtyvän paksusuolen oireyhtymästä kärsivällä varsinkin jos on syönyt hernaria tai pullaa, kaalia tai paprikaa, omenaa tai milloin mitäkin mihin ruoansulatus päättää reagoida kivulla ja turvotuksella). Ilmiön aikaansaamista auttaa myös heikot, treenaamattomat vatsalihakset. Tai ihan vaan luonasbuffetissa käyminen - yhtenä kesänä kuulin olevani raskaana  monelta ihmiseltä ketkä eivät tunne tietääkseni toisiaan, ja jäljitimme mieheni kanssa juorun alkaneen siitä kun olimme koko perhe palaamassa kesälomalla paikallisesta kiinalaisesta ravintolasta. Sehän on aika epätyypillinen näky - koko perhe koossa, keskellä päivää, ja maha pystyssä. Silloin kyllä tunsin olevani vihdoin ja viimein paikkakuntalainen - minusta liikkuu juoruja :D!


Tässä sitä siis ollaan.. lähtövalmiudessa synnärille.. siskoni kun saa toisen lapsensa kahden viikon sisällä. Menen siis tarvittaessa vahtimaan tulevaa isoveljeä. Ihanaa että tyttöni saavat lisää serkkuja, he kun olivat pitkään suvun pienimmät <3. Eikä ole paha rasti olla tädin roolissa <3.

SAUVAKÄVELLEN OLISIT JO PERILLÄ



Aamulenkillä totesin, että sauvakävely olisi nopeampi etenemismuoto kuin taaperrukseni. Onnistuin kuitenkin pitämään sykkeen alle 150, jee! Hölkkäsin erittäin maltillista vauhtia. Tein rantalenkin, ihailin kaunista luontoa ja kuuntelin hiljaisuutta. Välillä kävelin, kun en hölkätäkään jaksa koko 5 kilsan lenkkiä, ja mietin että juoksu on vähän tylsää.. en saa siitä minkäänlaista flow-tilaa vielä (paino sanalla vielä, epäilen että parempi sana olisi milloinkaan).. ja asetin tavoitteen, ensi keväälle joku 10 km:n juoksutapahtuma. Otan ilmottautumisia vastaan :). Ei verenmaku suussa kiitämistä, ei aikatavoitteita, maaliin pääsy tärkeintä. Ketään?


Ja sitä omenasouvia...

Testaan, miten onnistuu sokeriton ompposose. Hyvää tuli, mutta mitenköhän säilyvyys.. kaapista löytyi askorbiinihappoa (c-vitamiinia käsittääkseni) ja laitoin sitä purkkeihin, aika näyttää riittääkö se säilömään omenat. Omenalastuja (NAM!) joita tytöt on verottaneet, vaikka olen selittänyt niiden olevan vastaisuuden varalle. Ne kuivuivat yön yli kiertoilmalla uunissa. 

Tänään keitin höyrymehua, toissapäivänä keitin ihan tavallista sosetta omenoista, omenapiirakkaa on syöty pellillinen. Viikolla upotan omenia uunijuuresten sekaan. Sitten multa loppuu mielikuvitus. Tänä vuonna tuli loistosato, laadultaan  nimittäin. Ja koska ne parempia kuin minään muuna aikasempana vuonna, haluan hyödyntää ne. Minne mie tungen nuo loput omenat???

Synttärivieraina saatiin olla eilen, kummityttöni täytti 2 vuotta. Maanantaina istuin myös kahvipöydässä. Toisten leipomukset vaan on niin hyviä! (Nämä kaksi lausetta ovat johdanto sille, että pääsen kirjoittamaan seuraavaa:) Pakko mainita tässä kohtaa että enää puoli kiloa matkaa normaalipainoni ylärajalle, siihen lukemaan, missä vaatteet kirraa päällä ja ajatus muutaman kilon heittämisestä alkaa vaania takaraivossa. Elämä on niin paljon muutakin kuin suupalojen miettimistä.. hyvä että pieni panos parempaan oloon alkaa kantaa hedelmää, muuten löisin hanskat naulaan ja jatkaisin entiseen malliin.

Villiviiniaita kutsuu leikkajaansa. Ja auto haluaa vahapinnan. Semmosta sunnuntaita.


 

SYKSYÄ ILMASSA?




Selailin Elloksen kuvastoa ja sieltä bongasin elämänviisauden (minkä olen tiennyt olevan totta koko elämäni, Elloksen filosofit niin myöhästyi):

 Sohvaperunafilosofia on tosiasia ja tavoittelemisen arvoista nyt, kun se on julkaistu isolle yleisölle!

Mulle sopii sohvaperunafilosofia hyvin. Leppoisuutta, köllöttelyä ja telkkaria viinilasi kädessä. Mutta - eipä ole elo sellaista edes vuorotteluvapaalla - kiireisen (työ)viikon aikana kaipaan seesteisiä hetkiä, näin vuorotteluvapaalla panostan kuitenkin liikkumiseen ja oikeanlaisen syömisen harjoitteluun. Haasteita ja haaveita täytyy olla, ja ne eivät tällä hetkellä ole sohvalla lojumisessa. Olen ihan varma siitä, että kun palaan töihin, on jumalaista saada lojua telkkarin ääressä ja olla täysiverinen sohvaperuna. Se on minulle luontainen olotila, ja nyt yritän tsempata että omalla ajalla iltaisin töiden jälkeen minulla on muutakin tavoiteltavaa kuin sohvannurkka. Siis sen lisäksi.

Viime viikolla lenkillä ollessani vastaan tuli lähipäiväkodin lapsiryhmä, ja joukossa tuttu lastentarhaopettaja. Minun lenkit ei ole himotreeniä eivätkä saa tulla niin tehokkaiksi, etteikö jotain tarttuisi metsästä mukaan. Sillä kertaa kädessäni oli iso kimppu mustikanvarpuja, ja kuulinkin olevani ihanan naisellisella tavalla lenkillä :). Eilen en ollut sitten niin naisellinen, kun vastaan tuli nuo herkkutatit joita en voinut jättää polun varteen.Pussia ei tietenkään ollut mukana joten kannoin ne sylissä, ja se oli haasteellista. Matkaa oli onneksi vain joitain satoja metrejä jäljellä, ja sieniä ei tipahdellut kuin vasta kotikadulla. Ja ovella. Oli hyviä! Tyttöjen mielestä kanttarellit on kyllä parempia.. 

.. ja nyt mulla on aina lenkillä pussi matkassa, tämän viikon oivallus..

MATKAILU AVARTAA

Olen uskaltautunut matkailemaan itsekseni. Se on iso askel minulle ja liittyy sekä tuohon aikaisempaan lupaukseeni opetella viihtymään omassa seurassa, että herra Menierin jatkuvaan läsnäoloon joka tällä hetkellä ei ole niin vaativaa kuin vielä keväällä. Kynnys lähteä autolla kauemmas on siis tällä hetkellä enemmän kiinni omista kohtauksen uusimisen peloista kuin todellisesta, väsyttävästä huonosta olosta.


Niinpä suuntasin Porvooseen tyttöjeni kanssa. Kaikki meni oikein hyvin - ei ruuhkaa, sain auton ilmaiseen (!) parkkiin lähelle vanhaa kaupunkia, sää oli ihana, seura loistavaa :). Käytiin kahvilassa ja lempikaupassani maailmassa, nukkekodin tavaroita ja muuta tarpeellista myyvässä lelukaupassa. Mulla on aikuisen naisen harrastus, mekaanisten peltilelujen keräily. Nykyään en osaa edes hävetä harrastustani (tohdin jopa sanoa myyjälle hänen kysyessään tuleeko lelu lahjapakettiin, että se tulee itselleni, keräilen niitä). Kokoelmani on hyvin maltillinen, ja kartutan sitä jos kohdalle sattuu sopiva, mielellään eläintä esittävä peltilelu.

Toffeepaloja ostettiin myös, Brunbergilta tietty. Kynttiläkippo on puhdasta rekvisiittaa, suklaapalakin näyttää ankealle jos taustana on pelkkää ruskeaa (oivallusten lauantai!). Tai sitten suklaan olisi voinut asetella nätille servetille.. MUTTA pointti tämän kappaleen takana on se, että kuvan ottamisen jälkeen suklaa hyppäsi takaisin pussiin eikä suuhuni. Mullakin on itsekuria kun tarpeeksi harjoittelee. Kaksi viikkoa sitten olisin vetänyt koko pussin naamariin matkalla keskustasta motarille. Lisäpointtina vielä sekin, kun jatkettiin tyttöjen kanssa ystävälleni kylään, niin pysähdyttiin lähi-Saleen ja siellä oli samaisia toffeepaloja myynnissä pienemmässä pussissa. Niin olisi sekin kiusaus pienempi. Porvoossa näkyy olevan oman karkkitehtaan tuotteita kiitettävästi myynnissä joka puolella.

Maailma on taas parempi paikka kun sitä on ystävän kanssa parannellut <3.

Päivän negatiivisuus on, että kuntokuurini ja elämäntapamuutokseni ei näy lainkaan mitoissani. Ärsyttävää! Ensi viikolla tarkempaa syyniä syömisiin.. olen luottanut siihen että herkutellakin voi jos lisää liikuntaa ja karsii niitä huonoja hiilareita pois. Ei minun todellisuudessani. Nam, rahkaa lisää parin seuraavan viikon ajan Vihaan rahkaa mutta ei muukaan auta kun ei oma järkeily pure. Katsellaan katsellaan.

Uusia harrastuksia

CHI KUNGIA JA VÄSYTYSTÄ


Eilen olin elämäni toisella chi kung-tunnilla. Ensimmäinen kerta oli keväällä tyhy-jumpassa, ja se oli sen verran outo kokemus, että nyt päätin ottaa sen työn alle. Koska ei sekään niin vaikeeta voi olla..


..Paitsi että on se. Opettaja näytti kaksi kertaa kädestä pitäen viimeisen liikesarjan, enkä silti oppinut sitä. Chi kung on taijin tyyppistä, eheyttävää liikuntaa. Minulla kun ei kärsivällisyys riitä joogaan eikä meditaatioon, siksi valitsin lajin josta en tiedä yhtään mitään. Kun ei tiedä mitään opeteltavasta asiasta, niin en ehkä turhaudukaan niin nopeasti.


Tunnin alussa opettaja sanoi taikasanat:"näitten akupisteiden painelu auttaa huimaukseen", ja korvat höröllä olin valppaana kuin pystykorva. Jos chi kung auttaa huimaukseen edes vähän, niin teen liikesarjoja vaikka ihan itsekseni täällä kotona sinne päin. Opettaja lupasi minulle ensi kerraksi akupunktio-ohjeita huimauksen itsehoitoon (nyt tulee se paras kohta), koska hän itse on päässyt menieren taudin oireista eroon tekemällä chi kungin liikesarjoja säännöllisesti.Se olisi aivan loistavaa! Pelkäsin, miten pysyn tolpillani puolitoistatuntisen session ajan, mutta se meni aika hyvin. Opetus tapahtuu pienehkössä salissa ja seisoen (sukkasiltaan) koko ajan. Ei pahemmin huimannut, luultavasti olin niin keskittynyt itse opetukseen että huimaus jäi taka-alalle. Loppurentoutus tehdään patjoilla pötkötellen, ja siinä kohtaa ajatukset taas karkaili päivän tapahtumiin, niin etten oikeastaan kuullut mitä opettaja sanoi :o.

Tänään tein ystävän kanssa reilun tunnin sauvakävelylenkin, ja olen ollut ihan puhki! Eilinenkö verottaa.. vai mikä.. liiterin oven olen maalannut, kokannut taas uudella reseptillä - tällä kertaa pad thaita (paistettua riisinuudelia katkaravuilla), pessyt pyykkiä, käynyt kaupassa, auttanut nuorempaa kotiläksyjen kanssa..

.. ja liityin kiloklubiin.. ja tämä kuntokuuri ei anna vielä minkäänlaista hedelmää. Järisyttävät 0,5 kiloa lähtenyt, kyllä nyt kelpaa tuulettaa. Kaikki aina luulee minua erityisen kärsivälliseksi ihmiseksi luoja ties mistä syistä, sitä en siis ole - liityin sivustoon jotta minulla on konkreettisia välineitä tähän haasteeseen, enkä antaisi liian helpolla periksi. Koska jos ei sunnuntaina ole kilo lähtenyt niin mie romahan. No en romaha mutta saatan miettiä projektia/elämänmuutosta uudelta kantilta. Tuohon nettipohjaiseen ohjelmaan olen siis alkanut kirjata syömisiä ja liikkumisia, ja se vie ainakin näin alkuun yllättävän paljon aikaa. En halua laittaa vuorotteluvapaakorvaustani mihinkään maksulliseen ohjelmaan, siksi valitsin tuollaisen ilmaisen sovelluksen. Sen verran viisastuin, että liikuntamääräni ovat erinomaisella tolalla tällä hetkellä, syömisissä on paljonkin petrattavaa.

Ystävälle muuten kehuin että olen vieroittanut itseni kokiksesta kesän mittaan, mulla on ollut tapana juoda 1-2 tölkkiä päivässä. Ja tänään retkahdin, juon parhaillaan tölkillistä, koska väsyttää niin kovasti. Välillä vaan on sellaisia päiviä.
 

Savolaisia, kymenlaaksolaisia, karjalaisia ja mitä näitä nyt on

MA 1.9.2014



Viikonloppuna sisko perheineen oli käymässä. Itselle tekeentyi melkein huomaamatta Antskupantsku-puhetyyli, kunnes sisko kysyi että kuka oikein puhuu tuolla tavalla, on tutun kuuloista. No ei se minun muka-imatranmurre oikein savoa muistuta, oli vain niin kotoisan kuuloista kuunnella savon murretta.. sitä täällä harvemmin kuulee.. että yritin sitten olla "in" säälittävällä Antsku-imitaatiolla.

Tytöt puhuu Kymen murretta aika sujuvasti. Äitini puhuu leveää Savo-Karjalan murretta. Isäni puhuu Pohjanmaan murteella. Mieheni puhuu yleismurretta, se on sekoitus Keski-Suomen ja Ilomantsin murretta. Minä puhun myös jonkinsortin yleismurretta pohjoiskarjalaisella korostuksella. Mutta tuo siskoni mies kun puhuu savoa.. niin ei voi mitään kun hymy nousee huulille.

Mikähän siinä on? Ei minua yhtään hymyilytä kun toisen siskon mies sanoo jotain Lapin murteellaan. Joku leppoisuus savolaisissa on, varsinkin siinä puhetyylissä. Ja aika murteitten sekamelskassa lapseni kasvavat. Se on hieno asia, että murteet elävät ja siirtyvät lapsille. Joskus hätkähdän sitä, kun lapset mummolassa Pohjois-Karjalassa eivät ymmärrä jotakin sanaa tai ihmettelevät/huvittuvat joistakin sanoista:"Äiti, miks täällä sanotaan reisiihin? Mitä se tarkottaa?" "No tota.. se tarkottaa että reisiin.. en miä tiiä miks.. öö.. otatko jäätelöä..?"




Mietin tässä koko ajan että otanko kuvan tuosta hienosta omenapuuparista. No käyn napsaisemassa.. hetki pieni..........

Kuollut ja elävä omenapuu. Kuollut omenapuu oli paras meidän kolmesta puusta, talviomenapuu, sen omenoista tuli parhaat piirakat. Sieni, laho, myyrät syypäänä? Optimisti kun olen niin puu saa aikaa ensi kevääseen, eihän sitä voi tietää vaikka se virkoaisikin.. eihän..? Muutaman lehden se teki keväällä mitkä ei sitten jaksaneet aueta. 

Joo ja se painonhallinta/elämäntapamuutos/kuntoilu. En ole ainakaan laihtunut yhtään, mutta salilla olen käynyt muutamia kertoja, siis ihan treenaamassa, en telkkaria katsomassa. Mulla on ihan selkeä lähiajan tavoite ja se on olla pirteämpi ja vähän hoikempi kun mennään perheen kanssa Kuusamoon ruskareissuun tässä myöhemmin syksyllä.

Näin facessa tai jossain 12 vinkkiä parempaan elämään, en muista niistä kuin tämän yhden, minkä nyt testaan: kun liikuntaa on harrstanut 6 viikkoa, on olo huomattavasti energisempi. Simppeliä, mutta uskon todeksi sitten kun olen itse testannut. Kerrankin aikaa tällaiseen, kun ei tarvitse aina ja ikuisesti hajottaa huomiota miljoonaan eri asiaan. Just vetäsin elämäni ekan raakasuklaapatukan, oli kyllä hyvää mutta energiaa näköjään 153 kcal/patukka että ei mitään kevytruokaa. Pakko laittaa loppukommentti että ihan kuin syöminen olisi mulla muutenkaan reilassa, se kun nyt on vaan niin kivaa. Siis miten niin jos haluaa hoikistua ei voi syödä viikonloppuna pizzaa, kakkua, suklaata, karkkia, makkaraa ja lasagnea?? Niin kuin minä söin. Normaalia kotiruokaa ;). Söin kyllä lisäksi rahkaa ja banaania, nehän lähes kumoaa huonojen ruokien vaikutukset. Aaarghh.. ruokapäiväkirja käyttöön.. vissiin..