SYKSYÄ ILMASSA?




Selailin Elloksen kuvastoa ja sieltä bongasin elämänviisauden (minkä olen tiennyt olevan totta koko elämäni, Elloksen filosofit niin myöhästyi):

 Sohvaperunafilosofia on tosiasia ja tavoittelemisen arvoista nyt, kun se on julkaistu isolle yleisölle!

Mulle sopii sohvaperunafilosofia hyvin. Leppoisuutta, köllöttelyä ja telkkaria viinilasi kädessä. Mutta - eipä ole elo sellaista edes vuorotteluvapaalla - kiireisen (työ)viikon aikana kaipaan seesteisiä hetkiä, näin vuorotteluvapaalla panostan kuitenkin liikkumiseen ja oikeanlaisen syömisen harjoitteluun. Haasteita ja haaveita täytyy olla, ja ne eivät tällä hetkellä ole sohvalla lojumisessa. Olen ihan varma siitä, että kun palaan töihin, on jumalaista saada lojua telkkarin ääressä ja olla täysiverinen sohvaperuna. Se on minulle luontainen olotila, ja nyt yritän tsempata että omalla ajalla iltaisin töiden jälkeen minulla on muutakin tavoiteltavaa kuin sohvannurkka. Siis sen lisäksi.

Viime viikolla lenkillä ollessani vastaan tuli lähipäiväkodin lapsiryhmä, ja joukossa tuttu lastentarhaopettaja. Minun lenkit ei ole himotreeniä eivätkä saa tulla niin tehokkaiksi, etteikö jotain tarttuisi metsästä mukaan. Sillä kertaa kädessäni oli iso kimppu mustikanvarpuja, ja kuulinkin olevani ihanan naisellisella tavalla lenkillä :). Eilen en ollut sitten niin naisellinen, kun vastaan tuli nuo herkkutatit joita en voinut jättää polun varteen.Pussia ei tietenkään ollut mukana joten kannoin ne sylissä, ja se oli haasteellista. Matkaa oli onneksi vain joitain satoja metrejä jäljellä, ja sieniä ei tipahdellut kuin vasta kotikadulla. Ja ovella. Oli hyviä! Tyttöjen mielestä kanttarellit on kyllä parempia.. 

.. ja nyt mulla on aina lenkillä pussi matkassa, tämän viikon oivallus..