sunnuntai 14. syyskuuta 2014

SAUVAKÄVELLEN OLISIT JO PERILLÄ



Aamulenkillä totesin, että sauvakävely olisi nopeampi etenemismuoto kuin taaperrukseni. Onnistuin kuitenkin pitämään sykkeen alle 150, jee! Hölkkäsin erittäin maltillista vauhtia. Tein rantalenkin, ihailin kaunista luontoa ja kuuntelin hiljaisuutta. Välillä kävelin, kun en hölkätäkään jaksa koko 5 kilsan lenkkiä, ja mietin että juoksu on vähän tylsää.. en saa siitä minkäänlaista flow-tilaa vielä (paino sanalla vielä, epäilen että parempi sana olisi milloinkaan).. ja asetin tavoitteen, ensi keväälle joku 10 km:n juoksutapahtuma. Otan ilmottautumisia vastaan :). Ei verenmaku suussa kiitämistä, ei aikatavoitteita, maaliin pääsy tärkeintä. Ketään?


Ja sitä omenasouvia...










Testaan, miten onnistuu sokeriton ompposose. Hyvää tuli, mutta mitenköhän säilyvyys.. kaapista löytyi askorbiinihappoa (c-vitamiinia käsittääkseni) ja laitoin sitä purkkeihin, aika näyttää riittääkö se säilömään omenat. Omenalastuja (NAM!) joita tytöt on verottaneet, vaikka olen selittänyt niiden olevan vastaisuuden varalle. Ne kuivuivat yön yli kiertoilmalla uunissa. 

Tänään keitin höyrymehua, toissapäivänä keitin ihan tavallista sosetta omenoista, omenapiirakkaa on syöty pellillinen. Viikolla upotan omenia uunijuuresten sekaan. Sitten multa loppuu mielikuvitus. Tänä vuonna tuli loistosato, laadultaan  nimittäin. Ja koska ne parempia kuin minään muuna aikasempana vuonna, haluan hyödyntää ne. Minne mie tungen nuo loput omenat???

Synttärivieraina saatiin olla eilen, kummityttöni täytti 2 vuotta. Maanantaina istuin myös kahvipöydässä. Toisten leipomukset vaan on niin hyviä! (Nämä kaksi lausetta ovat johdanto sille, että pääsen kirjoittamaan seuraavaa:) Pakko mainita tässä kohtaa että enää puoli kiloa matkaa normaalipainoni ylärajalle, siihen lukemaan, missä vaatteet kirraa päällä ja ajatus muutaman kilon heittämisestä alkaa vaania takaraivossa. Elämä on niin paljon muutakin kuin suupalojen miettimistä.. hyvä että pieni panos parempaan oloon alkaa kantaa hedelmää, muuten löisin hanskat naulaan ja jatkaisin entiseen malliin.

Villiviiniaita kutsuu leikkajaansa. Ja auto haluaa vahapinnan. Semmosta sunnuntaita.


 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti