Viikonloppuna sisko perheineen oli käymässä. Itselle tekeentyi melkein huomaamatta Antskupantsku-puhetyyli, kunnes sisko kysyi että kuka oikein puhuu tuolla tavalla, on tutun kuuloista. No ei se minun muka-imatranmurre oikein savoa muistuta, oli vain niin kotoisan kuuloista kuunnella savon murretta.. sitä täällä harvemmin kuulee.. että yritin sitten olla "in" säälittävällä Antsku-imitaatiolla.
Tytöt puhuu Kymen murretta aika sujuvasti. Äitini puhuu leveää Savo-Karjalan murretta. Isäni puhuu Pohjanmaan murteella. Mieheni puhuu yleismurretta, se on sekoitus Keski-Suomen ja Ilomantsin murretta. Minä puhun myös jonkinsortin yleismurretta pohjoiskarjalaisella korostuksella. Mutta tuo siskoni mies kun puhuu savoa.. niin ei voi mitään kun hymy nousee huulille.
Mikähän siinä on? Ei minua yhtään hymyilytä kun toisen siskon mies sanoo jotain Lapin murteellaan. Joku leppoisuus savolaisissa on, varsinkin siinä puhetyylissä. Ja aika murteitten sekamelskassa lapseni kasvavat. Se on hieno asia, että murteet elävät ja siirtyvät lapsille. Joskus hätkähdän sitä, kun lapset mummolassa Pohjois-Karjalassa eivät ymmärrä jotakin sanaa tai ihmettelevät/huvittuvat joistakin sanoista:"Äiti, miks täällä sanotaan reisiihin? Mitä se tarkottaa?" "No tota.. se tarkottaa että reisiin.. en miä tiiä miks.. öö.. otatko jäätelöä..?"
Mietin tässä koko ajan että otanko kuvan tuosta hienosta omenapuuparista. No käyn napsaisemassa.. hetki pieni..........
 | ||||||||
| Kuollut ja elävä omenapuu. Kuollut omenapuu oli paras meidän kolmesta puusta, talviomenapuu, sen omenoista tuli parhaat piirakat. Sieni, laho, myyrät syypäänä? Optimisti kun olen niin puu saa aikaa ensi kevääseen, eihän sitä voi tietää vaikka se virkoaisikin.. eihän..? Muutaman lehden se teki keväällä mitkä ei sitten jaksaneet aueta. |
Joo ja se painonhallinta/elämäntapamuutos/kuntoilu. En ole ainakaan laihtunut yhtään, mutta salilla olen käynyt muutamia kertoja, siis ihan treenaamassa, en telkkaria katsomassa. Mulla on ihan selkeä lähiajan tavoite ja se on olla pirteämpi ja vähän hoikempi kun mennään perheen kanssa Kuusamoon ruskareissuun tässä myöhemmin syksyllä.
Näin facessa tai jossain 12 vinkkiä parempaan elämään, en muista niistä kuin tämän yhden, minkä nyt testaan: kun liikuntaa on harrstanut 6 viikkoa, on olo huomattavasti energisempi. Simppeliä, mutta uskon todeksi sitten kun olen itse testannut. Kerrankin aikaa tällaiseen, kun ei tarvitse aina ja ikuisesti hajottaa huomiota miljoonaan eri asiaan. Just vetäsin elämäni ekan raakasuklaapatukan, oli kyllä hyvää mutta energiaa näköjään 153 kcal/patukka että ei mitään kevytruokaa. Pakko laittaa loppukommentti että ihan kuin syöminen olisi mulla muutenkaan reilassa, se kun nyt on vaan niin kivaa. Siis miten niin jos haluaa hoikistua ei voi syödä viikonloppuna pizzaa, kakkua, suklaata, karkkia, makkaraa ja lasagnea?? Niin kuin minä söin. Normaalia kotiruokaa ;). Söin kyllä lisäksi rahkaa ja banaania, nehän lähes kumoaa huonojen ruokien vaikutukset. Aaarghh.. ruokapäiväkirja käyttöön.. vissiin..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti